Ihmisten suurin ongelma on se, että oma visio on hukassa. On myös hyvä luoda visio, joka tähtää suuriin asioihin. Vai onko asia tosiaan näin yksinkertainen? Hyvän vision luominen ei ole aina helppoa. Isot visiot taas harvoin toteutuvat ja toteutuessaankin tuottavat enemmän surua kuin iloa.
Tässä Arnold Schwarzeneggerin elämänohjeita käsittelevän sarjan toisessa osassa tarkastelen Arnoldin seitsemästä ohjeesta kahta ensimmäistä. Kaikki seitsemän ohjetta on lueteltu sarjan ensimmäisen osassa. Vaikka suhtaudunkin myötämielisesti Arnoldin projektiin, on siinä mielestäni joitakin puutteita, jotka tulevat esiin kunkin elämänohjeen kohdalla.
Ensimmäinen ohje: luo selkeä visio
Arnold on selvästikin ihminen, jonka luonne on hyvin kilpailuhenkinen ja päämäärähakuinen. Hän hakeutuu tavoitteita kohti kuin ohjus. Siksi ei ole yllättävää, että hänen ensimmäinen ohjeensa koskeekin tavoitteellisuutta.
Arnold piirtää kontrastin kahden ihmisen välillä. Ensimmäinen ajelehtii paikasta toiseen. Hän ei tiedä, mitä hän haluaa, hän tuhlaa aikaansa, eikä koe merkitystä elämässään. Tällaiselta ihmiseltä puuttuu itsetuntemusta ja visio.
Toisella ihmisellä on puolestaan visio siitä, millaisen elämän hän itselleen haluaa ja mitä hän haluaa saavuttaa. Hän tuntee itsensä. Arnoldin mukaan meidän tulisi olla jälkimmäisen kaltaisia.
Visio antaa ihmisen nykyiselle toiminnalle suunnan. Sen valossa henkilö voi arvioida omaa toimintaansa juuri nyt: jos teen x, edesauttaako vai haittaako se visioni toteutumista? Vaikka Arnold ei asiaa aivan suoraan sanokaan, hän ajattelee, että merkityksellisyyden kokemus edellyttää jonkinlaista visiota.
Visio nousee siitä, mitä henkilö arvostaa ja mistä hän on todellisuudessa kiinnostunut. Se ilmaisee henkilön parhaita arvoja ja sitä, millainen hän haluaa olla.
Ihmisten suurin ongelma on se, että oma visio on hukassa. Sitä onkin vaikea löytää. Arnold antaa vision löytämiseen erilaisia vinkkejä. Yksi tapa on aloittaa suuresta kuvasta ja edetä yksityiskohtiin. Haluan tutkinnon tai haluan muuttaa Yhdysvaltoihin. Myöhemmin voi sitten miettiä tarkemmin tutkinnon alaa tai sitä, mitä siellä Yhdysvalloissa oikein tekisi.
Toinen tapa on aloittaa pienestä ja edetä kohti suurta kuvaa. Mieti, mistä saat iloa ja merkitystä. Jos se on vaikka puutarhanhoito, mieti, miten saat tehtyä sitä enemmän ja paremmin. Kun skaalaat ylöspäin, ehkä visiosi onkin puutarhurifirman perustaminen.
Jälleen huomaan Arnoldin kypsyneen. Hän puhuu siitä, kuinka visio voi kirkastua vain silloin, kun otetaan etäisyyttä arkipäivän hulinasta. Mene kävelylle tai loikoile poreammeessa (kuten Arnold). Pyöräillessä on aikaa miettiä ja olla itsensä kanssa. Anna aikaa unelmoinnille, niin visiokin löytyy.
Arnold myöntää auliisti, että vision tavoittelu on hankalaa. Vastustusta on luvassa, ja itsensä voittaminen on vaikeaa. Valinta on kuitenkin tehtävä: joko kärsit elämästä, josta et pidä, tai kärsit tavoitellessasi elämää, jonka itsellesi haluat.
Mitä tarkempi ja konkreettisempi visio on, sitä helpompi motivaatiota on synnyttää. Arnold itse kuvaa visualisoivansa jokaisen tavoitteen hyvin elävästi. Jos haluat Kaliforniaan, kuvittele hiekka varpaissasi ja aurinko ihollasi. Jos haluat pitää hienon puheen, kuvittele ja käy mielelläsi läpi jokainen yksityiskohta.
Arnold kehottaa katsomaan peiliin aamuin illoin. Onko siellä tyyppi, joka ajelehtii, vai tyyppi, jonka arkiset teot ovat linjassa hänen visionsa kanssa?
Vision ongelmat
Olen vakuuttunut siitä, että oman vision hahmottaminen on hyvä neuvo. Se voi tuoda elämään jäntevyyttä ja merkitystä. Siihen liittyy kuitenkin myös ongelmia, joista Arnold vaikenee.
Ensinnäkin Arnold tuntuu olettavan, että jos henkilö muodostaa autenttisen ja aidon vision, tämä visio on hyvä ja moraalisesti laadukas. Entä jos visioni onkin se, että haluan itselleni mahdollisimman paljon rahaa toteuttaakseni mielihalujani? Tai entäpä jos visioni toteuttaminen edellyttää muiden ihmisten intressien polkemista?
Tästä nousee laajempi kysymys: mistä oikein tiedän, että visioni todella tuottaa hyvää itselleni ja muille ihmisille? Olisi siis tärkeää, että visiota muodostettaessa otettaisiin huomioon moraaliset näkökohdat. Kaikki visiot eivät ole samanarvoisia. Jotkut ovat objektiivisesti pahoja ja haittaavat minua ja toisia ihmisiä.
Lisäksi Arnold voisi huomioida hieman tarkemmin sen seikan, että meillä ihmisillä on paljonkin ristiriitaisia haluja ja tavoitteita. Me olemme tässä mielessä monimutkaisia, emme yksinkertaisia. Olemme sisäisesti hajanaisia. Yhtenäinen visio yleensä edellyttää joidenkin halujen tukahduttamista. Yksi päämäärä sulkee pois toisen, jonka toteuttamista jotkut haluni tukevat.
Ehkä Arnold itse on siinä mielessä yksinkertainen, että vision muodostaminen on hänelle helppoa. Monille muille, esimerkiksi itselleni, se on paljon vaikeampaa. Minulla on psykologinen rakenne, joka koostuu risteilevistä ja häilyvistä haluista, päämääristä ja arvoista. Niiden pohjalta ei ole helppoa muodostaa yhtä visiota.
Arnold on kuitenkin siinä oikeassa, että vision luominen ja siihen sitoutuminen on hyvä tapa jäsentää tuota inhimillisen psyyken sotkua. Vision muodostaminen ja sen tavoittelu panee sotkua aisoihin. Se synnyttää uusia haluja ja taipumuksia, jotka ovat paremmin linjassa tavoitteiden kanssa.
Toinen ohje: unelmoi isosti
Arnoldin toinen ohje koskee vision sisältöä. Hänen mukaansa on hyvä luoda visio, joka tähtää suuriin asioihin. Jos asetat tähtäimen liian matalalle, voit kyllä osua kohteeseen, mutta arvokkaampi maali jää saavuttamatta. Jos taas unelmoit isosti, voit ampua ohitse mutta todennäköisesti saavutat kuitenkin aika paljon – ehkä enemmän kuin uskoitkaan.
Unelmoi isosti tarkoittaa myös syvää sitoutumista omaan visioon. Vision toteuttamisen tulee olla kaikki kaikessa. Vain tällä tavalla voi syntyä erinomaisuutta. Tämä vaatii valtavaa kärsivällisyyttä ja omistautumista. On pistettävä kaikki peliin ja unohdettava b-suunnitelmat. On vain yksi visio ja yksi suunnitelma. Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.
Arnold kuvaa myös sitä, kuinka suurten visioiden täyttyminen antaa uudenlaisen perspektiivin tuleviin tavoitteisiin. Kun saavuttaa yhden päämäärän, katse on jo uudessa, korkeammassa päämäärässä. Tällaisen elämänasenteen ytimessä on jatkuva edistys: yksi saavutus ruokkii toista. Suuri ihminen tavoittelee aina jotakin suurempaa saavutettuaan yhden tavoitteensa.
Tässä yhteydessä Arnold puhuu myös vastaväittäjistä ja niistä, jotka eivät usko visioosi. Arnold itse on pohjattoman sisukas. Häntä kriitikot vain vahvistavat. Sen sijaan, että kritiikki masentaisi häntä, hän tekee töitä kahta kauheammin näyttääkseen närhen munat kriitikoilleen. Arnold ei puhu sisusta tai sisukkuudesta mutta juuri tätä hän tarkoittaa.
Visio ja muut ihmiset
Suhtaudun tähän ohjeeseen hieman edellistä ambivalentimmin. On toki hyvä unelmoida isosti ja omistautua visiolleen. Tässä on kuitenkin myös vaaransa. Meidän monien visiot jäävät saavuttamatta. Syinä voivat olla omien resurssiemme puute tai ympäristön luomat esteet. Liian suuret visiot voivat aiheuttaa romahduksen, kun niitä ei saavutakaan.
Lisäksi on otettava huomioon se, että omaa visiotaan yksisilmäisesti tavoittelevat henkilöt, jotka eivät kuuntele toisia, eivät ole kovinkaan suosittuja sosiaalisesti. Heitä on tapana pitää kusipäinä – ja hyvästä syystä. Arnold ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muita tarvitsi kuunnella tai että toiset pitäisi jyrätä oman tavoitteen saavuttamiseksi.
Hän ei kuitenkaan näytä ymmärtävän sitä, että minun visioni voikin olla ristiriidassa jonkun toisen henkilön vision kanssa. Kilpailu ei ole aina hyvä asia. Ehkä hyvä ihminen pikemminkin luopuisi tällöin omasta visiostaan toisen ihmisen takia, sen sijaan että kilpailisi hänen kanssaan.
Arnold käyttää eräänä esimerkkinä ohjaaja James Cameronia. Hänen intohimonsa ja omistautumisensa yksityiskohdille on tuottanut upeita elokuvia, kuten Titanic ja Terminator, jotka ovat tahkonneet älyttömät määrät rahaa. Cameron on toteuttanut visionsa.
Arnold ei kuitenkaan mieti sitä, millä hinnalla tämä on saavutettu. Moni sanoo, että James Cameron on sietämätön ihminen, jonka kanssa ei haluta tehdä töitä. Ihmissuhteet niin työ- kuin yksityiselämässä eivät pysy kasassa. Esimerkiksi Abyss (1989) -elokuvan kuvauksissa näyttelijät pyörtyilivät väsymyksestä ja melkein hukkuivat. Useampi näistä vannoi, ettei enää koskaan mene Cameronin lähelle – saatikka sitten tämän elokuviin.
Leffa tuli kyllä valmiiksi ja visio saavutettua. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos tuloksena on se, että katselen yksin kotona Oscareitani, eikä kukaan oikeasti halua olla seurassani?
Kulkurin filosofia vs. saavuttamisen filosofia
Palaan Arnoldin muihin elämänohjeisiin kirjoitukseni seuraavassa osassa. Lopuksi kuitenkin kriittinen ajatus.
Minua vaivaa Arnoldin elämänohjeiden ”amerikkalaisuus”. Onni ja merkitys syntyvät siitä, että minulla on unelma. Olen tyytyväinen itseeni vasta sitten, kun ruksaan joka päivä tarpeeksi suorituksia to do -listaltani. Elämän merkitys syntyy omasta itsestäni ja saavutuksistani. En saa tyytyä vähään. En saa tyytyä itseeni. Pyrkimys ylöspäin on ainoa tie.
Kokonaan toinen tapa hahmottaa elämän merkitystä olisi eräänlainen vastaanottamisen tai lahjaksi saamisen filosofia. Tällöin elämän merkitys ei nouse minusta itsestäni, omista haluistani ja tavoitteistani. Elämäni arvo ei riipu visioideni suuruudesta eikä tekemästäni työmäärästä. Sen sijaan se tulee ulkopuoleltani.
Lahjan filosofiaa löytyy monista uskonnollisista perinteistä. Elämän merkitys ja hyvä elämä eivät synny tavoittelemalla ja omia visioita rakentamalla, vaan se annetaan lahjana ulkopuolelta. Omat halut ja päämäärät voivat itse asiassa johtaa ihmistä harhaan. Luulen haluavani kaikenlaisia asioita mutta todellisuudessa en haluakaan niitä tai ne ovat minulle haitaksi. Todellinen identiteettini on lahja ulkopuolelta, ei oma rakennelmani.
Lahjaksi saamisen elämänfilosofian sekulaarimpi versio on kulkurin filosofia. Kirjassaan Maallinen onni (1984) kiinalainen filosofi Lin Jutang kuvaa perinteistä kiinalaista elämänfilosofiaa, jossa päämääriin ja tavoitteisiin sitoutunutta elämää pidetään eräänlaisena orjuutena. Sen sijaan ihmisen tulisi elää kuin kulkuri: vaellella paikasta toiseen ilman päämäärää, nauttia sattumalta tapaamastaan seurasta. Iloita niin auringonpaisteesta kuin sateestakin.
Ei kannata viipyä missään pitkään, koska voi syntyä houkutus sitoutua johonkin, tavoitella jotakin. Tästä seuraa ainoastaan surua: isot visiot harvoin toteutuvat ja toteutuessaan tuottavat enemmän surua kuin iloa. Kulkuri ei tavoittele mitään ja on siksi vapaa nauttimaan yksinkertaisista asioista. Hänellä ei ole mitään menetettävää.