Retoriikan kesäkoulussa järjestetään huippumielenkiintoinen keskustelu professori emerita Liisa Keltikangas-Järvisen uuden kirjan pohjalta. Runsaasti huomiota saanut Itsekkyyden aika -kirja (WSOY) kuvaa…
Olen ollut vuosikausia kiinnostunut motivaatiopuhujista, kotitekoisista guruista ja niistä ryhmistä ja kulteista, joita heidän ympärilleen toisinaan kasvaa. Nyt kerron, miten motivaatiopuheen avulla kuulijoilta voidaan viedä heidän autonomiansa ja altistaa heidät manipulaatiolle.
Suosikki-inhokkiasiani on etukäteen kiukutteleva Facebook-kirppismyyjä. "Hupivarailijat älkööt vaivautuko!" Minulle tulee moisesta äyskimisestä halu alkaa hupivarailemaan, vaikka en sellaista tee. Mistä tässä on kyse?
Yksi syksyn 2025 työelämäkeskustelun teema oli tunteissa vellominen. Miksi tunteisiin liittyvä vatvominen on niin tyypillistä tälle ajalle? Miten olisi syytä käsitellä tunteita tavalla, joka ei johda niiden turhaan vatvomiseen ja siihen liittyvään pahoinvointiin?
Tässä tekstissä puhun konflikteista. Niillä tarkoitan mitä tahansa ihmisten, organisaatioiden tai valtioiden välistä kiistatilannetta aina baaritappelusta ja oikeusriidasta kauppasaartoon ja veriseen sotaan.
”Kuinka luot puheella turvallisuutta” -teema on viime aikoina mietityttänyt minuakin. Lastensuojelun vapaaehtoistyö Skotlannin lasten kuulemisissa on haastanut miettimään, kuinka voin luoda turvallisuuden tunnetta ja näin mahdollistaa lasten aktiivista osallisuutta kuulemisissa.
Jostakin syystä olen aina ollut kiinnostunut diktaattoreista ja heidän elämäntarinoistaan. Ehkä kiinnostus lähti liikkeelle tirkistelyn halusta tai muusta kyseenalaisesta motiivista, mutta olen vuosien varrella oppinut yhtä ja toista kiinnostavaa sen seurauksena.
Kaikki puheet tai esitykset eivät kiinnosta kaikkia eikä niiden kuulukaan. On kuitenkin hyvä miettiä, miksi jokin asia ei sytytä yleisöä ja mitä asialle voi tehdä.
Moni lienee joskus juonut lasista, jonka sisältö ei olekaan vastannut odotusta. Jos vaikkapa on olettanut juovansa vettä, mutta lasissa onkin maitoa, kokemus on hämmentävä: maku on todennäköisesti jotain sellaista, jota ei ole koskaan aiemmin kohdannut.
Muistatko, kun lapsena piti pitää ensimmäisiä esitelmiä koulussa luokan edessä? Useimmat meistä lukivat esitelmänsä paperista yhteen putkeen, ikään kuin sekuntikello mittaisi aikaa. Mitä pikemmin pääsi loppuun, sen parempi. Huh, ohi on!
Retoriikan kesäkoulu ei antanut eväitä ainoastaan vallan kielen analysoimiseen ja erittelyyn sekä tuottamiseen. Siitä sai paljon mukaan myös jokapäiväiseen elämään ja siinä tapahtuvaan vuorovaikutukseen.
Anna Kalliokoski, Oulun kaupunki